Edistyneiden tekniikkakurssit triathlonisteille ja avovesiuinnin harrastajille Helsinki, Espoo ja Vantaa
Vapaauinti- ja uintitekniikkakurssit Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla.
Haluatko hioa uintitekniikkaasi sujuvammaksi, taloudellisemmaksi ja tehokkaammaksi? Tekniikkakurssit on suunniteltu triathlonisteille ja avovesiuinnin harrastajille, jotka haluavat kehittää vapaauinnin, rintauinnin ja selkäuinnin tekniikkaa – joko kilpailusuorituksia tai omaa harrastusta varten.
Suositus osata uida vähintään 400 metriä yhtäjaksoisesti.
Kenelle kurssi sopii?
- Triathlonisteille, jotka haluavat parantaa uintiosuutensa tehoa ja rentoutta.
- Avovesiuimareille, jotka kaipaavat lisää taloudellisuutta ja varmuutta.
- Uimataitoisille aikuisille, jotka haluavat kehittää uintitekniikkaansa ammattilaisen ohjauksessa.
- Harrastajille, jotka haluavat oppia hengittämään rytmikkäästi ja säilyttämään tekniikan myös väsyneenä.
- Aikuisille, jotka lähtötilanteessa pystyvät uimaan vähintään 400 metriä yhtäjaksoisesti.
Jos et vielä jaksa uida vähintään 400 metriä yhtäjaksoisesti, voi olla hyvä aloittaa aikuisten uintitekniikkakursseista. Niissä saat rauhassa hioa tekniikat kuntoon ja rakentaa varmuutta veteen.
Vapaauinti – tekniikka triathlonistin näkökulmasta
Vapaauinnissa keskitytään jalkojen asentoon, potkujen rytmittämiseen käsivetojen kanssa, käsivedon yksityiskohtiin, vartalon kääntöön uinnin aikana ja hengityksen saamiseen sujuvaksi tietyllä rytmillä niin, että happi riittää myös uidessa pitkään ja kovalla teholla.
Ensin harjoitellaan potkut sujuvaksi, sitten viilataan käsivedon yksityiskohdat ja lopuksi hengitystekniikka kuntoon.
Potkut
Potkuissa tärkeintä on saada jalkaterät rennoiksi. Vapaauinnin potkuissa yleisin virhe on varpaiden ja ja jalkaterien jännittäminen, jolloin jaloista tulee ns. ”puujalat”. Tällöin työntävää voimaa ei synny.
Oikeaoppisessa potkussa mikään lihas polvilumpion alapuolella ei tee työtä vaan nilkat liikkuvat reisilihasten ja lantion liikuttamina. Potkiessa vapaauinnin potkua vatsallaan (kuten normaalisti vapaauintia uidaan), kantapäät eivät saa rikkoa veden pintaa. Käytettäessä vapaauinnin potkuja selällään, polvet eivät saa rikkoa veden pintaa.
Käsiveto
Käsivedossa tärkeintä on rauhallinen käden työntö veteen vartalon pituussuunnan mukaisesti, sormet edellä. Tämän jälkeen kyynärpää vedetään lähelle kylkeä (käsivarsi 90 asteen kulmaan) ja tehdään käsiveto korkealla kyynärpäällä ranne ja kämmen jäykkänä, sormet lähes suorina.
Yleisin virhe on tehdä käsiveto ranne löysänä, jolloin kaikki käsivedon työntövoima menee hukkaan. Usein käsi myös painetaan alas heti käsivedon alussa, luoden nostetta, joka vääntää vartaloa pystyyn hidastaen näin uintia.
Hengitys
Onnistuneen hengitystekniikan edellytyksenä on, että vartalon kierto tehdään kunnolla. Pää on aina kokonaan pinnan alla ja tulee ylös hengitykseen vain ja ainoastaan vartalon kierron seurauksena. Niskan on oltava aina rentona.
Hengitys on saatava kulkemaan rytmillä täydet sisään pinnan päältä, kaikki ulos pinnan alla. Puhallus tapahtuu suun, tai suun ja nenän, kautta. Jos puhalletaan ulos vanhoja ilmoja vielä kasvojen tultua pinnalle, et enää saa täyttä uutta happea, jolloin uiminen loppuu nopeasti väsymiseen.
Hengitys kannattaa heti alusta opetella tekemään molemmilta puolilta ja sisäänhengitys aina vain suun kautta. Näin tekniikasta tulee tasapainoinen, eikä vartalonkierto toiselta puolelta jää vajaaksi.
Rintauinti – energiatehokas vaihtoehto avoveteen
Rintauinti tai paremminkin ”sammakkona” kansanomaisesti ymmärretty uintityyli on yleisesti käytetty. Ongelmana monella tässä on, että pää on aina kokonaan ylhäällä, joka painaa jalat sekä takapuolen liian alas. Tällöin uinti on raskasta ja epätaloudellista, myös niska jäykistyy.
Rintauinti opetellaan heti alusta asti uimaan niin, että pää on liu’ussa käsien välissä rentona pinnan alla, katse pohjaa kohden ja aina syvemmällä kuin jalat, kuten vapaauinnissakin.
Rintauinnissa haasteellisinta on usein potku.
Oikeaoppinen rintauinti noudattaa sykliä hengitys-käsiveto-potku-liuku.
Hengitys
Hengitys tehdään nostaen päätä ylös vain niin vähän kuin mahdollista hengityksen mahdollistamiseksi.
Käsiveto
Oikeanlainen käsiveto tehdään vetämällä ja painamalla lähes suorat kädet alas ja sivulle, ja sieltä rintakehän alle tehden näin sydämen muotoisen kuvion. Hengityksen ja potkua seuraavan liu’un aikana kädet ojennetaan jälleen suoriksi eteen kämmenpohjat ylöspäin käännettynä.
Potku
Rintauinnin opettelu aloitetaan potkuista, joka on hyvä tehdä ensin käyttäen lautaa apuna. Potkua voidaan harjoitella myös kädet altaan reunaa vasten. Mitä parempi tekniikka potkuissa on, sitä kovempaa työntöä koet kämmeniäsi vasten. Potkussa yleisin virhe on nilkkojen päästäminen rennoksi liian varhain, sekä suoraan taaksepäin suuntautuva ”muulinpotku”.
Oikeaoppisessa potkussa polvet ovat potkun alussa lähempänä toisiaan kuin nilkat. Sääristä lähtevä puoliympyrän muotoinen liike puristaa koukistetut nilkat yhteen, jolloin liikkeen viimeisellä kolmanneksella jalat ojentuvat suoriksi ja jalkapöytien sisäsyrjät napsahtavat yhteen.
Rintauinnin potku on erittäin tehokas myös ilman käsivetoa, jos se osataan kunnoalla. Potkua voi käyttää myös alkeisselkäuinnissa ja sitä paljon tehokkaammassa versiossa, ”pyykkimuijassa”.
Liuku
Potkua seuraa liuku, jossa pää pidetään käsien välissä niska rentona ja katse pohjassa. On tärkeää, että heti potkun jälkeen lantio on auki ja rento liu’un loppuun saakka. Pienikin lantion koukistus vatsalihaksilla pilaa uintitekniikan kokonaan.
Selkäuinti (selkäkrooli)
Selkäuinnissakin vartalon asennon on oltava pinnan suuntainen, mutta pään on oltava taivutettu riittävän taakse – käytännössä vain nenä ja suu ovat koko ajan pinnalla. Näin jalat ja lantio nousevat riittävän ylös virtaviivaiseen asentoon.
Potku
Potkussa nilkkojen on oltava kuten vapaauinnissakin, ehdottoman rentoina. Potku on muuten kuin vapaauinnin potku, mutta suuntautuu enemmän sivulle johtuen voimakkaammasta vartalonkierrosta ja käsiilikkeestä.
Potku alkaa lantion lihaksista, jolloin siihen saadaan lisää voimaa. Liikkeen on oltava samalla lailla terävä piiskamainen kuin vapaauinnissa jalan ojentuessa kokonaan potkun loppuun mennessä. Polvet pysyvät koko ajan pinnan alapuolella.
Käsiveto
Käsiveto on selkäuinnissa tehokas tuottaen 90 % työntövoimasta. Ollakseen optimaalinen on vartalon kierryttävä kunnolla pituusakselinsa ympäri, jälleen kuten vapaauinnissa. Pään nostaminen ylös pilaa tekniikan vääntämällä vartaloa pystyyn. Tämä tapahtuu helposti yrittäessä välittää veden joutumista nenään ja kasvoihin.
Käden palautus tehdään rentona, hartialinjassa, pikkusormi edellä. Tehtäessä käsivetoa kämmen uppoaa ilman voiman käyttöä 40-50 m syvyyteen ja vartalo jatkaa kiertymistä käden puolelle. Selkäuinnissa käsien keskinäinen koordinaatio toteutuu ns. myllynsiipiperiaatteella eli kädet pysyvät koko ajan vastakkaisessa asennossa, eli jos esimerkiksi oikea käsi on lähtenyt vetovaiheeseen, vasen on jo tullut ylös palautuakseen.
Hengitys
Pää pidetään sen verran pinnalla, että hengittäminen on koko ajan vapaata, vain voimakas käsien lyminen veteen voi roiskia vettä kasvojen päälle. Hengitys rytmitetään niin, että toisen käden vetovaiheen aikana hengitetään sisään ja toisen ulos. Hengitys tapahtuu suu kokonaan auki ja vain suun kautta.
Perhosuinti
Perhosuinti on mielletty perinteisesti vaikeaksi ja raskaaksi uimatyyliksi. Vaikeaa ei ole niinkään käsiveto tai potku, vaan käsivedon, potkun ja hengityksen saaminen oikeaan rytmiin. Kuten myös vapaauinnissa, väärin tehty hengitys pilaa perhosuinnin tekniikan. Myös potkujen ja käsivetojen rytmitys alussa voi olla vaikeaa.
Yleistä on, että pää nousee liian korkealle koska puutteellisen tekniikan takia käsiä ei saada palautettua riittävän pitkälle eteen. Tästä aiheutuvaan vauhdin puutteeseen uinti tyssää usein nopeasti.
Potku
Potku on delfiinipotku, joka lähtee koko vartalon voimalla, nilkat rentona kuten vapaauinnissa.
Yhtä käsivetoa kohti pitäisi saada tehtyä kaksi potkua. Ykköspotku tehdään, kun kädet tulevat takaisin veden pintaan edellisestä käsivedosta. Seuraava potku tehdään yhtä aikaa uuden käsivedon kanssa. Alussa voi räpylöiden käytöstä olla hyötyä
Käsiveto
Käsivedossa kriittisin vaihe on veteen tulo. Jos kädet lyödään voimakkaasti eteenpäin ja painetaan voimakkaasti alaspäin, vartalo nousee liiaksi ylös ja pilaa uinnin tekniikan.
Käsiliikkeen pitäisi alkaa leveänä ja kaventua loppua kohden. Kädet on vietävä sivuille hartialinjan ulkopuolelle, jottan iillä saadaan kunnollinen vesiote. Tässäkin on olennaista, kuten vapaauinnissa, että ranteet ja kämmenet pysyvät jäykkinä, kyynärpää korkeana, ja että käsiveto tehdään taakse – ei alaspäin. Käsiveto tehdään loppuun asti reiden vierelle.
Hengitys
Hengitys on perhosuinnissa pitkälti sama kuin rintauinnissa, mutta se on tehtävä nopeammassa rytmissä. Kuten vapaauinnissa, perhosessakin vajavainen hengitystekniikka pysäyttää uinnin hyvin nopeasti. Hengityksen jälkeen pää on painettava otsa edellä pinnan alle ennen käsiä, muuten pää jää liian ylös, jalat painuvat alas ja vauhti tyssää.
Pyykkimuija eli englantilainen selkäuinti
Pyykkimuija eli englantilainen selkäuinti on erittäin tehokas uintityyli, jos tekniikka on kunnossa. Tässä uinnissa potku on rintauinnin potku. Käsiveto tehdään siten, että kädet viedään ensin yhtä aikaa aivan suoriksi veden ylitse, pään yläpuolelle.
Tästä lähtee liikkeelle veto, jossa kädet viedään ranteet ja kämmenet jäykkinä (kuin mela, aukinainen kämmen taaksepäin suuntautuneena) ja käsivarret suorina kohti reisiä lopulta niihin osuen.
Tekniikka on tehokas, jos potku on kunnossa. Päätä voi pitää jopa kokonaan pinnan alla niin, että kasvot nousevat pinnan yli vain hengitystä varten. Tekniikka vaatii harjoittelua, uintisuunta voi muuttua ,jos toisen käden veto on toista kovempi.
Opi edistyneiden uintitekniikkaa yksityisopetuksessa
Tekniikkakurssit järjestetään joustavasti yksityisopetuksena tai pienryhmissä Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Kurssin sisältö ja kesto räätälöidään tavoitteidesi ja lähtötasosi mukaan. Harjoitukset sopivat sekä yksilöharjoitteluksi että triathlonvalmennuksen tueksi.
Ota askel kohti taloudellisempaa uintia
Olitpa sitten valmistautumassa triathloniin tai haluat yksinkertaisesti jaksaa uida pidempään ja paremmin, tekniikkakurssi on paras sijoitus uintiharrastukseesi. Hyvä tekniikka säästää energiaa ja tuo varmuutta joka vedolla.
Varaa oma tekniikkatuntisi!
Hyvä uintitekniikka säästää energiaa, parantaa suorituskykyä ja lisää itsevarmuutta vedessä. Ota askel kohti tehokkaampaa uintia.
Hinnat alkaen 25 € / hlö / tunti.