Alkeisopetuksen eri vaiheet

Veteen totuttautuminen ja kastautuminen

Opetus etenee täysin oppijan omassa tahdissa, seisomme ja kävelemme vedessä, menemme kyykkyyn, painaudumme pikkuhiljaa pinnan alle ja olemme siellä hetki hengitystä pidättäen silmät auki puhaltaen keuhkot tyhjiksi pinnan alla. Toistamme näitä harjoitteita kunnes ns. vesirohkeus on saavutettu, eli että pinnan alta ei ole kiirettä nousta ylös ja hengitystä pystytään pidättämään yhtä kauan kuin kuivalla. Tämän jälkeen siirrymme kelluntaan.

 

 Vatsallaan kellunta

Vatsallaan kellunnassa pyrimme löytämään absoluuttisen rentouden ja mukautumaan
ajatukseen, että pää on aina syvemmällä pinnan alla, jalat ylempänä. Tämä vartalon
asento  pätee kaikkiin varsinaisiin uimatyyleihin. On osattava kellua, ennen kuin voi
lähteä uimaan. On tärkeä osata kellua hyvin – tällä lailla voit levätä uidessasi pidempää
matkaa mahdollisesti kauempana rannasta.

 

 

Selällään kellunta

 

Selällään kellunta mahdollistaa jatkuvan hengittämisen kellunnan aikana ja on täten tehokas vaihtoehto lihasten lepuuttamiselle uinnin aikana.

Pää pyritään painamaan mahdollisimman taakse, niin että vain suu ja silmät ovat pinnalla Samalla lantio oikaistaan täysin auki. Näin opimme samalla virtaviivaisen asennon ajatellen selkäkroolia ja ns. englantilaista selkäuintia. Selällään kellunta on tehokas kellunta tyyli, koska sen aikana voi luonnollisesti hengittää vapaasti ja tällä lailla levätä uitaessa pidempiä matkoja vaikkapa avovesi uinnissa järvenselällä tai ulkona merellä.

On tärkeä hallita kellunta hyvin, koska näin voit ehkäistä paniikin, joka saattaa syntyä kaukana rannasta voimien mahdollisesti loppuessa. Selällään kelluntaa harjoitellaan ennen siirtymistä alkeisselkäuintiin.

 

Liu’unta

Liu’unta on uimisen ensiaskel, tässä aletaan havaitsemaan asennon vaikutusta veden vastukseen. Vatsallaan liukuessa pää laitetaan rennosti kokonaan käsien väliin, leuka rintaan, kädet suoriksi eteen. Altaan reunasta ponnistetaan vauhtia liukuun. Alussa apuna voi käyttää lautaa. Selin liukuessa kädet kyljissä, katse kohti kattoa, ponnistetaan seinästä vauhtia pinnan suuntaiseen liukuun.

Koirauinti kasvot vedessä

Koirauinti on ensimmäinen uintityyli, jolla voi uida ilman apuvälineitä. Tällä uimatyylillä oppija voi todeta itselleen osaavansa uida.

Perinteisessä koirauinnissa päätä on pidetty aina pystyssä, jolloin on vältytty saamasta vettä nenään ja toisaalta näkyvyys eteenpäin on hyvä.

Tyyli on kuitenkin aika kankea, pään kannatteluun kuluu paljon energiaa ja jalat tuppaavat uppoamaan herkästi. On parempi, jos tätä tyyliä pystyy uimaan kasvot vedessä, jolloin niska pysyy rentona, asento virtaviivaisena ja koko vartaloparemmin pinnan suuntaisena. Pää nostetaan siis ylös vain hengityksen ajaksi.

Käsien voima on helpompi suunnata suoraan taaksepäin, jolloin saadaan  optimaalista työntöä.

Koirakrooli

Vielä yllämainittuja parempi tekniikka on koirakrooli , joka on muuten kuten yllä, mutta jossa hengitys tapahtuu sivulta kuten oikeassa krooliuinnissa. Tärkeää myös tässä tyylissä on,että pää on rentona, katse kohti pohjaa.