Kurssit keskittyvät kunkin uimatyylin käsivetojen ja potkujen oikeaan tekniikkaan ja myös käännöksiä  voidaan harjoitella. Samalla treeniohjelmassa harjoitellaan erityisesti oikeata hengitystä, koska puuteellisena se pilaa koko uintitekniikan omaksumisen.

Vapaauinti

Vapaauinissa keskitytään jalkojen  asentoon, potkujen rytmittämiseen käsivetojen kanssa, käsivedon yksityiskohtiin, vartalon kääntöön uinnin aikana ja hengityksen saamiseen sujuvaksi tietyllä rytmillä niin, että happi riittää myös uidessa pitkään ja kovalla teholla. Ensin harjoitellaan potkut sujuvaksi, sitten käsivedon yksityiskohdat ja tämän jälkeen hengitys.

Potkut

Potkuissa tärkeintä on saada jalkaterät rennoiksi. Vapaauinnin potkuissa yleisin virhe on varpaiden ja ja jalkaterien jännittäminen, jolloin jaloista tulee ns. ”puujalat”. Tällöin työntävää voimaa ei synny. Oikeaoppisessa potkussa mikään lihas polvilumpion alapuolella ei tee työtä vaan nilkat liikkuvat reisilihasten ja lantion liikuttamina. Potkiessa vapaauinnin potkua vatsallaan, (kuten normaalisti vapaauintia uidaan), kantapäät eivät saa rikkoa veden pintaa. Käytettäessä vapaauinnin potkuja selällään,  polvet eivät saa rikkoa veden pintaa.

Käsiveto

Käsivedossa tärkeintä on rauhallinen käden työntö veteen vartalon pituussuunnan mukaisesti, sormet edellä. Tämän jälkeen kyynärpää vedetään lähelle kylkeä (käsivarsi 90 asteen kulmaan) ja  tehdään käsiveto korkealla kyynärpäällä ranne ja kämmen jäykkänä, sormet  lähes suorina. Yleisin virhe on tehdä käsiveto ranne löysänä, jolloin kaikki käsivedon työntövoima menee hukkaan. Usein  käsi myös  painetaan alas heti käsivedon alussa, luoden nostetta, joka vääntää vartaloa pystyyn hidastaen näin uintia.

Hengitys

Onnistuneen hengitystekniikan edellytyksena on, että vartalon kierto tehdään kunnolla. Pää on aina kokonaan pinnan alla ja tulee ylös hengitykseen vain ja ainoastaan vartalon kierron seurauksena. Niskan on oltava aina rentona. Hengitys on saatava kulkemaan rytmillä täydet sisään pinnan päältä, kaikki ulos pinnan alla. Puhallus tapahtuu suun  tai suun ja nenän kautta. Jos puhalletaan ulos vanhoja ilmoja vielä kasvojen tultua pinnalle, et enää saa täyttä uutta happea, jolloin uiminen loppuu nopeasti väsymiseen. Hengitys kannattaa heti alusta opetella tekemään molemmilta puolilta ja sisäänhengitys aina vain suun kautta. Näin tekniikasta tulee tasapainoinen, eikä vartalonkierto toiselta puolelta jää vajaaksi.

Rintauinti

Rintauinti tai paremminkin ”sammakkona” kansanomaisesti ymmärretty uintityyli on yleisesti käytetty. Ongelmana monella tässä on se, että pää on aina kokonaan ylhäällä. Tämä painaa jalat ja takapuolen liian alas. Tällöin uinti on raskasta ja epätaloudellista, myös niska jäykistyy. Rintauinti opetellaan heti alusta uimaan niin että pää on liu’ussa käsien välissä rentona pinnan alla, katse  pohjaa kohden ja aina syvemmällä kuin jalat, kuten vapaauinnissakin. Rintauinnissa haasteellisinta on usein potku

Oikeaoppinen rintauinti noudattaa seuraavaa sykliä:

Hengitys

Hengitys tehdään nostaen päätä ylös vain niin vähän kuin mahdollista hengityksen mahdollistamiseksi.

Käsiveto

Oikeanlainen käsiveto tehdään vetämällä ja painamalla lähes suorat kädet alas ja sivulle ja sieltä rintakehän alle tehden näin sydämen muotoisen kuvion. Hengityksen ja potkua seuraavan liuún aikana kädet ojennetaan jälleen suoriksi eteen kämmenpohjat ylöspäin käännettynä.

Potku

Rintauinnin opettelu aloitetaan potkuista, joita on hyvä tehdä  ensin käyttäen lautaa apuna. Potkua voidaan harjoitella myös kädet altaan reunaa vasten. Mitä parempi teknikka potkussa on, sitä kovempaa työntöä koet kämmeniäsi vasten. Potkussa yleisin virhe on nilkkojen päästäminen rennoksi liian varhain, sekä suoraan taaksepäin suuntautuva ”muulinpotku”. Oikeaoppisessa potkussa polvet ovat potkun alussa lähempänä toisiaan kuin nilkat. Sääristä lähtevä puoliympyrän muotoinen liike puristaa koukistetut nilkat yhteen, jolloin liikkeen viimeisellä kolmanneksella jalat ojentuvat suoriksi ja jalkapöytien sisäsyrjät napsahtavat yhteen. Rintauinnin potku on erittäin tehokas myös ilman käsivetoa, jos se osataan kunnolla. Potkua voi käyttää myös alkeisselkäuinnissa ja sitä paljon tehokkaammassa versiossa, ”pyykkimuijassa”.

Liuku

Potkua seuraa liuku, jossa pää pidetään käsien välissä niska rentona ja katse pohjassa. On tärkeää, että heti potkun jälkeen lantio on auki ja rento liuún loppuun saakka. Pienikin lantion koukistus vatsalihaksilla pilaa uintitekniikan kokonaan.

Selkäuinti

Selkäuinnissakin vartalon asennon on oltava pinnan suuntainen,  mutta pään on oltava taivutettu riittävän taakse – käytännössä vain nenä ja suu ovat koko ajan pinnalla. Näin jalat ja lantio nousevat riittävän ylös virtaviivaiseen asentoon.

Potku

Potkussa nilkkojen on oltava kuten vapaauinnissakin, ehdottoman rentoina. Potku on muuten kuten vapaauinnin potku, mutta suuntautuu enemmän sivulle johtuen voimakkaammasta vartalonkierrosta ja käsiliikkestä. Potku alkaa lantion lihaksista, jolloin siihen saadaan lisää voimaa. Liikeen on oltava samalla lailla terävä piiskamainen kuin vapaauinnissa jalan ojentuessa kokonaan potkun loppuun mennessä.  Polvet pysyvät koko ajan pinnan alapuolella.

Käsiveto

Käsiveto on selkäuinnissa tehokas tuottaen 90 % työntövoimasta. Ollakseen optimaalinen on vartalon kierryttävä kunnolla pituusakselinsa ympäri, jälleen kuten vapaauinnissa. Pään nostaminen ylös pilaa tekniikan vääntämällä vartaloa pystyyn. Tämä tapahtuu helposti yritettäessä välttää veden joutumista nenään ja kasvoihin. Käden palautus tehdään rentona, hartialinjassa, pikkusormi edellä. Tehtäessä käsivetoa kämmen uppoaa ilman voiman käyttöä 40-50 cm syvyyteen ja vartalo jatkaa kiertymistä käden puolelle. Selkäuinnissa käsien keskinäinen koordinaatio toteutuu ns. myllynsiipiperiaatteella eli kädet pysyvät kokoajan vastakkaisessa asennossa. Eli jos esimerkiksi oikea käsi on lähtenyt vetovaiheeseen, vasen on jo tullut ylös palautukseen.

Hengitys

Pää pidetään sen verran pinnalla, että hengittäminen on koko ajan vapaata, vain voimakas käsien lyöminen veteen voi roiskia vettä kasvojen päälle. Hengitys rytmitetään niin, että toisen käden vetovaiheen aikana hengitetään sisään ja toisen ulos. Hengitys tapahtuu suu kokonaan auki ja vain suun kautta.

Perhosuinti

Perhosuinti on mielletty perinteisesti vaikeaksi ja raskaaksi uimatyyliksi. Vaikeaa ei ole niinkään käsiveto tai potku, vaan käsivedon, potkun ja hengityksen saaminen oikeaan rytmiin. Kuten myös vapaauinnissa, väärin tehty hengitys pilaa perhosuinnin tekniikan. Myös potkujen ja käsivetojen rytmitys alussa voi olla vaikeaa. Yleistä on, että pää nousee liian korkealle koska puutteellisen tekniikan takia käsiä ei saada palautettua riittävän pitkälle eteen. Tästä aiheutuvaan vauhdin puutteeseen uinti tyssää nopeasti.

Potku

Potku on delfiinipotku, joka lähteekoko  vartalon voimalla, nilkat rentoina kuten vapaauinnissa. Yhtä käsivetoa kohti pitäisi saada tehtyä kaksi potkua. Ykköspotku tehdään, kun kädet tulevat takaisin  veden pintaan  edellisestä käsivedosta.  Seuraava potku tehdään yhtä aikaa uuden käsivedon kanssa. Alussa voi räpylöiden käytöstä olla hyötyä.

Käsiveto

Käsivedossa kriittisin vaihe on veteen tulo. Jos kädet lyödään voimakkaasti eteenpäin ja painetaan voimakkaasti alaspäin, vartalo nousee liiaksi ylös ja pilaa uinnin tekniikan. Käsiliikkeen pitäisi alkaa leveänä ja kaventua loppu kohden. Kädet on vietävä sivulle, hartialinjan ulkopuolelle, jotta niillä saadaan kunnollinen vesiote. Tässäkin on olennaista kuten vapaauinnissa, että ranteet ja kämmenet pysyvät jäykkinä, kyynärpää korkeana, ja että käsiveto tehdään taakse- ei alaspäin. Käsiveto tehdään loppuun asti reiden vierelle.

Hengitys

Hengitys on perhosuinnissa pitkälti sama kuin rintauinnissa, mutta se on tehtävä nopeammassa rytmissä. Kuten vapaauinnissa, perhosessakin vajavainen hengitystekniikka pysäyttää uinnin hyvin nopeasti. Hengityksen jälkeen pää on painettava otsa edellä pinnan alle ennen käsiä, muuten pää jää liian ylös, jalat painuvat alas ja vauhti tyssää.

Pyykkimuija eli englantilainen selkäuinti

Pyykkimuija eli englantilainen selkäuinti on erittäin tehokas uintityyli, jos tekniikka on kunnossa. Tässä uinnissa potku on rintauinnin potku. Käsiveto tehdään siten, että kädet viedään ensin yhtaikaa aivan suoriksi veden ylitse, pään yläpuolelle. Tästä lähtee liikkeelle veto, jossa kädet viedään ranteet ja kämmenet jäykkänä (kuin mela, aukinainen kämmen taaksepäin suuntautuneena) ja käsivarret suorina  kohti reisiä lopulta niihin osuen. Tekniikka on tehokas, jos potku on kunnossa. Päätä voi pitää jopa kokonaan pinnan alla niin, että kasvot nousevat pinnan yli vain hengitystä varten. Tekniikka vaatii harjoittelua, uintisuunta voi muuttua, jos toisen käden veto on toista kovempi.